Opettajallakin pitää toki olla yksityisyys, muuta perään arkipäivän käytöstä. Monella näyttää olevan ajatuksena että älkää tehkä niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin opetan.

Muutama päivä sitten käytin iäkästä naapuria kaupassa. Ajon auton parkkihalliin ja koetan näillä yhteisillä reissuilla pysäköidä kohtuullisen matkan päähän hissistä, mutta en koskaan invapaikalle. Siinä kun kävelimme hissille paikalle pyyhälsi alle viisikymppinen urheileva reipas peruskoulun opettaja ja pysäköi sujuvasti lähinnä  hissiä olevalle invapaikalle. Paikat on erittäin hyvin merkitty sekä lattiaan että seinään. Opettaja tervehti meitä ilosesti ja kiiruhti edellemme hissiin ja hurautti yksin markettiin. Meillä oli hissille matkaa vajaa viisi metriä ja vanha rouva kävelee lähes normaalia vauhtia, ikäisekseen jopa ripeästi.

Meillä ei onneksi todellakaan ollut mitään kiirettä. Kun odotimme hissiä tuli paikalle mies pienen koulupojan kanssa ja poika kuuluutti selkeällä äänellä että: " Meidän open auto on tuossa. Isi, miksi ope on laittanut auton invapaikalle?" Isä kehoitti lasta kysymään asiaa huomenna koulussa opettjalta. Olipa tosi fiksu isä, toivottavasti lapsi muisti kysyä.

Voi olla että tapaus oli ainutkertainen ja tehty ajattelemattomuuttaan. Invapaikkoja hallissa on kolme kappaletta ja tilaa oli tälläkin kertaa heti niiden vieressä, vain muutaman askelen päässä hisseiltä. Toki on totta että paikat ovat usein tyhjiä ja niille pysäköivät useimmiten nuoret kaljakuskit. Ajattelen kuitenkin että jos joku liikuntarajoitteinen sattuu tarvitsemaan paikan, hän joutuu jättämään autonsa kauemmaksi. Mielestäni invamerkki on selkeä ja itse en koskaan pysäköi merkitylle paikalle, jos joskus tulevaisuudessa tarvitsen erikoispaikkaa toivon sen olevan vapaa tai sille oikeutetun kuljettajan käytössä.